Laji osoittautui vääräksi, mutta LPT jatkuu

Matkani mestariksi on ohi. Hirveän tappioryöpyn jälkeen huomasin, kuinka kokonaisvaltaista touhua aktiivinen pokerinpelaaminen on. En pystynyt edes kuuntelemaan musiikkia pohtimatta miten se vaikuttaa pelityyliini. Vielä kun erittäin abstrakti todennäköisyysajattelu ei vain luonnistu minulta tarpeeksi hyvin, ja kun kehitystä ei ole tapahtunut vimmatusta yrityksestä huolimatta paljoakaan, näin ainoaksi vaihtoehdoksi lopettaa pelaaminen kokonaan. Bankrollini Pokerihuoneella jäi noin 100 euroon. Mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? Nyt tuntuu ettei oikeastaan mitään. Kaikki kokemukset tuppaavat kuitenkin olemaan loppujen lopuksi positiivisia, ja uskon että pokerikin antoi paljon kahdella osa-alueella. Ensinnäkin kykyni hahmottaa suuria kokonaisuuksia on paljon entistä parempi. Hyvin hyödyllinen kyky kaikissa peleissä, mutta myös tilanteissa oikeassa elämässä. Taistelun saa (ja pitääkin) hävitä joskus, kunhan sodan voittaa. Toinen opittu asia on vieläkin käytännöllisempi, osaan pitää pääni kylmänä. Ennen adrenaliini ja stressitilanteet ovat sumentaneet näön ja aivot ovat toimineet huomattavasti huonommin kuin normaalitilassa. Pokerin myötä olen oppinut hallitsemaan hermostuneisuuden, en pelkää enää yhtä helposti. Tämä lyhyt urani on myös erinomainen pohja, jos joskus vielä innostun pelaamaan kunnolla. Perusasiat ovat hallussa. Haikeaa jättää nettipokeri, mutta se kaikkein tärkein LPT ei lähde minnekään.

Eilen pelattiin siis kauden toinen LPT suppealla porukalla. Turnauksen neljä ydinpelaajaa kohtasivat, joidenkin mielestä se oli valitettavaa, mutta minusta pelillistä haittaa ei ainakaan ollut, tunnelmallisesti 5 on ehkä mukavampi variaatio. Aloitin normaaliin tapaan hankkiutumalla parisataa shortiksi, ja roikuin siinä sitten ikuisuuden. Eetu aiheutti päänvaivaa varsinkin flopilla, ja maksoinkin muutaman kerran tyhmästi kun ässä oli pöydällä, tiesin tasan tarkkaan milloin hänellä oli se pari, mutta kuitenkin maksoin lähes joka toisella kerralla. Pitää kuitenkin muistaa että kädessä voi olla ihan muuta pelissä kun pöydän keskellä olevat chipit, siinä mielessä pelini saattoi olla jopa ihan kannattavaa. Uskon kuitenkin että maksoin pari kertaa turhaan.

Elias oli vaikeuksissa ja hävisi pottia toisen perään. Parin tunnin pelin jälkeen oli jo selvää että hän tarvitsisi armo tukun tuuria päästäkseen jatkoon. Viimeisen naulan iski Mitri, joka vei Eliaksen roposet ässäparilla. Huikea seitsemän turnauksen tappioton putki oli tuulut päätökseensä. Viime aikojen selkeästi tasaisin pelaaja oli ulkona. Mitri oli meistä kolmesta jäljelläolevasta shortein, vaikka saikin lisää merkkejä Eliaksen pudottamisesta. Annoin hänen ja Eetun taistella pöydän dominoinnista, sillä arvelin että niin toinen heistä heikkenee sopivasti. Näin kävi, Mitri alkoi bluffata aivan mielettömästi, ja nykyisin niin agressiivinen Eetu pysyi touhussa mukana. Itse pidin vain huolta siitä että stackini pysyi sopivien rajojen sisällä, eli poimin potteja tilaisuuden tullen. Tämä vaihe pelissä oli oikeastaan vain tarkastelua, pelasin pelaajia ja katselin kortit vain siltä varalta etteivät monsterit (joita ei tässä vaiheessa tullut) menisi ohi. Mitrin bluffit toimivat hyvin Eetua vastaan, joka muckasi pariin otteeseen paremman käden (ainakin minun käsityksen mukaan) Mitrin all-inissä. Yritin kaikkeni saadakseni Eetun voittamaan ison potin shortilta Mitriltä, sillä silloin olisin lähes varmasti finaalissa. Lopulta yritykseni palkittiin, en sitten tiedä oliko puheillani asioihin mitään vaikutusta, mutta Eetu uskalsi vihdoin maksaa 1/3 pot betsin, ja bustasi Mitrin täydellisen bluffin. Mitrin peli muuttui kertaheitolla muiden kiusaamisesta selviytymiskamppailuksi.

Minulle osui kaksi pari kun sain limpata BB:ltä Eetua vastaan J2:lla. Flopilla sain kaksi pari, päätin slowata ja odottaa että pöytään tulee ässä, mutta tässä tapauksessa slowaaminen ei tarkottanut checkaamista, vaan alibetsaamista, heikon bluffin esittämistä. Pieni isku flopilla ja blankolla turnilla, tiesin että Eetu maksaa hailla, hän oli aikaisemmin osoittanut ettei uskonut betsaamalla minun 77:n ulos 55:llä kun pöydällä oli sekä J että Q. Mielessäni olin kirjoittanut pienen muistilapun että Eetun silmissä minä en panosta flopilla kun minulla on käsi. Riverillä tuli komea A, mutta nyt heräsi pieni pelko että Eetu oli maksellut parilla tähän saakka, mikä olisi täysin mahdollista, panostin siis vain 200, pääsisin suht halvalla pois jos hän nyt kertoisi että hänellä onkin kaksi paria. Hän maksoi kuitenkin vain ja heitti oikein miehekkäästi ässänsä pöydälle hienon repliikin saattelemana. Ihan mukavaa, vaikka olisin voinut panostaa ehkä kaksi kertaa enemmän nyt jälkeenpäin katsottuna.

Mitri oli kuitenkin kuolemaisillaan, ja hänen epäonnekseen pääsin familypottiin 63o:lla BB:ltä hänen pidellessä KQ:ta. Jälleen esimerkki miksi vahvoilla käsillä kuuluu panostaa preflop. Floppi oli sitten aivan naurettava: 542 rainbow. Vaatimaton check minulta, Mitrin suht nopea all-in, kysyn Eetulta jos hän pystyy maksamaan, toivon että kaverilta löytyisi pari, mutta kuten arvelin, hänellä ei ollut mitään saumaa maksaa. Olin ilkeällä tuulella joten nautin vielä hetken tilanteesta ennenkuin näytin Mitrille että hän oli erittäin heikoilla, tai kuten asia osottautui hänen näyttäessä korttinsa, illan toinen putoaja. Jälleen kerran oli vuorossa heads up Eetua vastaan 2:1 stackeilla. En pidä heads upista, ja mielessäni oli vielä karvas tappio Eetua vastaan kun hänellä oli vain murto-osa minun stackista mutta onnistui puristamaan ohitseni. Päätin kuitenkin pitää pääni kylmänä kuten tähänkin saakka, rutiinisuorituksella ja ilman virheitä turnaus olisi pulkassa ilman suuria vaikeuksia. Minulla on ollut taipumus maksaa nopea harkitsematon all-in jo heads upin alkuvaiheessa, ja yleensä se onkin päättynyt vastuksen tuplaamiseen ja oman aseman selkeään heikentämiseen. Eetu ehti mennä pari kertaa all-in ja kolmannella kerralla meinasin turhautumisessani tehdä klassisen virheen. Minulla oli KT, flopilla tuli T, sekä yli- ja alikortti. Check-raisesin ja hän meni all-in. Olin erittäin lähellä maksamista, kun tajusin että nyt mietitään kunnolla, tässä on turnaus katkolla. Eetu olisi mennyt murskaavaan chipleadiin jos olisin maksanut. Mietin että hänellä saattoi olla viitisen kättä jotka voittaisin, kun taas parempia käsiä tuntui olevan loputtomasti. Ajattelin että hänellä oli kutakuinkin saletit. Hän ei heti suostunut kertomaan mitä hänellä oli, mutta sain lopulta sen käsityksen, että siellä oli huomattavasti vahvempi käsi. Seuraava käsi olikin sitten jo turnauksen viimeinen. Kummallista miten pitkä ja tylsä finaali muuttuu niin radikaalisti, kahdessa viimeisessä kädessä aivan huikeaa draamaa. Kakkosparini osui hienosti flopin ollessa KQ2 rainbow. Aloitin betsaamalla, tuli raise, tässä vaiheessa mietin työnnänkö vai raiseanko vain. Tulin siihen tulokseen että reraise provosoisi enemmän, ja niinhän se teki. Kohtalokas all-in akkaparilla. Turni oli merkityksetön ja olin voittanut LPT:n erittäin rutiininomaisesti. Voitto tuntui helpolta, mutta se johtui pitkälti siitä että satuin saamaan hyviä käsiä oikeissa kohdissa. Olin erittäin onnekas vaikka preflopkäteni olivat melkoista roskaa.

LPT-Bankroll: 69,20€

Suuria voittoja ja pieniä tappioita

LPT täytti vuoden vappupäivänä 1.5 ja sen kunniaksi järjestettiin LPT Awards. Sain kunnian vastaanottaa Vuoden pelaaja palkinnon. Pokeripöydässä tittelit ja helyt eivät kuitenkin loppupeleissä merkitse mitään, joten yritin parhaani mukaan nollata hienon saavutuksen ja tehdä parhaani voittaakseni kymmenennen LPT:ni.

Heti pelin alkuhetkillä huomasin että nyt on erilainen peli. Yleensä kaikki Omppua lukuunottamatta pelaavat tavanomaista turnauspokeria ja ovat tiukkoja alussa, mutta nyt Elias pelasi aivan järjettömän agressiivisesti. Pelkkää raisea ja betsia, ei flatcalleja, ja aivan liian usein. Reraiseja, rereraiseja, nähtiin jopa aivan mielettömiä rerereraisebluffeja, joista yksi koitui Mitrin kohtaloksi. Kaikki, minä mukaanlukien, antoivat Eliaksen sekoilla ja varastaa potteja pahimmillaan 1,5 potin kokoisilla betseillä, bustauskäsiä odotellessa. Mitri yritti ensimmäisenä, mutta käsi ei ollut aivan tarpeeksi vahva että hän olisi uskaltanut callata Eliaksen loppuun asti. Hän teki harmittavan pelin kun Elias heitti ison reraisen riverillä, mutta Mitri päätti ettei nyt voi callata, se on fold tai raise. Hän mietti hyvin kauan, paljasti heikkoutensa ja laittoi pienen betsin. Elias raisesi paljon ja Mitrin oli foldattava. Jos hän olisi uskaltanut bluffata voimalla potti olisi ollut hänen. Kyse oli haiden taistelusta. Rerereraise bluffeja streetiltä toiselle. Aloittelijapokeria.

Seuraavaksi oli minun vuoroni bustata Elias. Osuin top pairiin kurkoon AK:lla, slowasin, valuetin ja olin ottamassa jo isoa pottia, mutta Elias olikin osunut gutariin. Paljon rahaa meni, koska siinä vaiheessa oli todella vaikea uskoa että tuolla kaverilla olisi koskaan mitään. Otin isoja iskuja, mutta myös suuria voittoja, ja pysyin melko hyvin pelissä mukana, kunnes sain QQ:n Omppua vastaan. LPT-standardi 3xBB preflop ja Omppu (ei kai!) on ainoa limppaaja. Floppi on alikortteja kahdella ruudulla. Arvelin että Ompulla oli Ax, ja halusin ottaa potin samantien ennenkuin ässiä tulisi pöytään. Maksu ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, sillä se olisi mitä todennäköisemmin virhe. Instacall ja turni oli kolmas ruutu. Turnilla neljäs alikortti, sekin ruutua. Aloin pelätä väriä, mutta en uskonut että Ompulla oli sitä vielä. 3/4 potin isku ja taas tuli instacall. Turni oli Kd, eli 2nd nut flush minulle. Bet, miniraise Ompulta, olisin voinut foldata, mutta oddsit olivat niin hyvät että oli pakko callata, hänellä saattoi olla huonompi väri kuin nut flush. Hän näytti Ad2c:n ja minä olin todella short ja sitäkin pettyneempi. LPT oli osoittautunut kuolevaiseksi, se lämmin toivo, palo ja valtava potentiaali jonka tähän asti olen nähnyt pelaajissamme sai kovan sysäyksen. LPT:ssä taidetaan sittenkin pelata aivan samaa roskaa kuin tuhansissa muissa pikkuturnauksissa ja (erittäin valitettavaa) netissä. En ole vielä menettänyt toivoani, mutta kuten sanottu, pettymys oli niin kova etten pystynyt peittämään sitä täysin. Ryhdyin kiukuttelemaan, mikä kyllä kaduttaa nyt jälkeenpäin, ei sellainen kuulu pelaajan käyttäytymiseen.

Lopullisen iskun sain kun KT:llä osuin kurkoon flopilla ja menin all-in. M-arvoni oli noin 5, joten kyse ei oikeastaan ollut valinnasta, vaan pakosta. Eliaksella oli AK ja putosin toisena. Kokonaisuudessaan turnaus oli hämmentävä, enimmäkseen Eliaksen osalta. En tiedä pidinkö hänen esitystään alkuvaiheessa surkeana, hyväksyttävänä tai jopa hyvänä. Riskialtis se ainakin oli, ja hieman eri korteilla olisi tullut todella kovaa pataan, luulen ettei tuolla tyylillä irtoa pitkäaikaista menestystä, liian riippuvaista korteista. Ja valtavat bluffit toimivat niin pitkään kun ei juokse käsiin, tällä kertaa molemmat Nymanit juoksivat käsiin, mutta onnistuivat vetämään ohi suorilla ja väreillä. Paljon olisi voinut mennä toisin. Eliaksen peliä en kuitenkaan tuomitse, vaikken itse pelaisin samoin. Itse en ollut tarpeeksi kärsivällinen, johtuiko sitten lenkin puutteesta tai liiallisesta netticacshgamesta. Saattaa johtua jälkimmäisestä, sillä heti LPT:n jälkeen pelailin tunnin netissä ja voitin enemmän kuin LPT:stä olisi voinut irrota. Hyvä itsevarmuuden palautin tuo internet.

LPT-Bankroll: 59,20€

Aina tulee seuraava käsi

Kuuntelen mielenkiintoista, tavallaan ihan hyvääkin uutta musiikkilöytöä, Pariisin Kevättä. Kappaleen nimi on Pikku Huopalahti, ja epämielyttävältä kuulostava miekkonen laulaa:

"Kun olin pieni niin sun mummos sanoi linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta, tai odottaa seuraavaa..."

Oivaltava mummo, mutta itse lisäisin tähän säkeeseen vielä yhden, kaikista oleellisimman osan. Pokerivoitot. Niitä me kaikki pelaajat tavoittelemme, paremmalla ja ei niin hyvällä menestyksellä. Jotkut juoksevat niiden perässä, toiset antavat voittojen tulla luokseen ajan myötä.

Olen pudonnut viimekertaisesta ennätysbankrollistani melkoisesti. Olen kohdannut harvinaisen kovia beatteja matkan varrella, mutta se seuraava käsi on antanut hienoa tukea aina välillä. Tällä pelillä voitan, vastustaja olisi vaihtanut kanssani paikkaa ennen riveriä. Käsiä on kertynyt melkoisesti viime kirjoituskerrasta, joten käydäänpä niiden kimppuun.

Beatteja, joita syytän hyvin pitkälle pienestä takapakistani. Voi olla erehdys olla niin itsevarma, olen saatannut tiltata näistä huomaamattani. Tiedän hyvin kuinka ärsyttävää beattitarinat ovat, ja suosittelenkin näiden ohittamista jos ei kiinnostusta heru.

KK, AQ, A9, KJ

KK: 8%
AQ: 7%
A9: Flopin jälkeen gutshot osuu 16% kerroista.
KJ: Flop 14%, Turn 7%

Tämä kuuluu tietenkin pokeripelaajan arkeen, joten minun on kai totuttava kun beatit vain kovenevat ja putket pitenevät ajan myötä. Nämä laittamani kädet antavat ehkä vähän väärän kuvan, onhan minulla hyvääkin onnea, mutta on ollut turhauttavaa, kun joka toinen iso potti on nyt viime päivien ajan ollut tämäntapainen. Pitkän laatugrindauksen jälkeen pääsee hyvään tilanteeseen ja vastus menee vain ohi. Nämä KK:t ja AQ:t, joissa olen ollut 10:1 ennakkosuosikki, olen hyvin pystynyt kuittaamaan. Se on helppo kuvitella, että jos joudun kymmenen kertaa samanlaiseen tilanteeseen niin vain kerran käy noin. Minun on vaikeampi sietää näitä gutshotsankareita, joita ei saa irti potista millään. Heidän maksuhalukkuuttaan pitäisi hyödyntää paremmin, mutta siinä en ole niin hyvä, heidän vetokädet ovat niin hyvin naamioitu, etten osaa lukea niitä. Mutta olen todennäköisesti tehnyt niin paljon rahaa näiden sessioiden ansiosta juuri aivan liian löysillä calleilla, että saatan olla sen suhteen +/- 0. Panostan myönteiseen muistiin ja koitan unohtaa turhauttavat hetket.

Muistutetaan vielä että heilahdin tänään 130 euron allekin. Rankkoja nämä NL10:n swingit.

Bankroll: 141,15€

Pelaajalla ei ole varaa uskoa onneen

Bloggaamiseni on edennyt laiskanlaisesti, mutten jaksa enää selitellä sitä millään, kirjoitan kuin kirjoitan, enkä kärsi huonosta omastatunnosta jos pidän pitkiäkin taukoja. Nyt inspiraatio kuitenkin iski. Pelini on ollut mallillaan viimeisen viikon ajan. En ole koskaan pelannut yhtä pitkiä putkia ilman munauksia. Peli tuntuu selkeältä, tiedän missä mennään. Nyt olen toipilaana yllättäen iskeneestä kevättaudista (kuumetta ja kurkkukipua). Kunnon kuume on todella mielenkiintoinen tila. Vointi ei ole nautittava, mutta aivojen toiminta on täysin erilaista kuin muuten, enimmäkseen painajaismaista ja stressaavaa, mutta samalla myös erittäin avartavaa ja yksinkertaistavaa. Epäilen että pilvessä oleminen on aika samanlaista, onneksi kuumeeseen ei voi jäädä koukkuun. Tämä on täyttä arvailua, mutta minusta tuntuu että muutama pokerisolmu mieleni sopukoissa kierähti auki pyöriessäni litimärkänä yötä päivää sängyssäni. Kuinka paljon ymmärränkään jo tuosta pelistä.

Nyt jaksoin ensimmäistä kertaa muutamaan päivään, joka on todella harvinaisen pitkä tauko, istahtaa pöytään. Pelini oli vähintään yhtä tasokasta kuin ennen kuumeilua. Pelkäsin vähän että stressaantuisin ja tilttaisin helpommin näin puolikuntoisena, mutta tilanne olikin päinvastainen. Tuolilleni istahtikin tunteeton viilipytty, joka ei reagoinut mitenkään käsiin, ei mutinan mutinaa tai jesin jessiä. Kuinka helppoa tämä olisikaan jos aina olisi niin puhki ettei olisi voimia turhaan riehumiseen. En jaksanut tuntia pidempää sessiota tänään, mutta ehdin kuitenkin oppia jotain. Tiesin jo että hyvä ja huono tuuri tasoittuu ajan myötä, mutta bad beatit harmittavat yleensä todella paljon. Ajan myötä se on vähän lieventynyt, kun beatteihin on alkanut tottua ja on itse ollut niin usein toisena osapuolena, sitäpaitsi yritän parhaani mukaan arvostaa niitä hetkiä kun kortit tulevat niin kuin "pitää".

Sessioni keskivaiheilla olin saanut kerättyä kiitettävästi BB:itä tasaisella pelilläni. Sain aivan unelmakäden, kun buttonilla napsahti KK, pöydän suurimpien vonkaleiden ollessa blindeilla. Pelasin kurkoni vähän kikkaillen, mutta lopputulos oli täydellinen. Kerran kymmenestä käy kuitenkin näin. Valaistumisestani (tai todennäköisemmin nukkumattoman yön tokkuraisuudestani) johtuen en pillastunut tästä sen kummemmin. Osat ovat toisinpäin joskus, paitsi etten minä koskaan pelaisi kaseja noin, mikä tekee minusta paljon menestyksekkäämmän pelaajan. Sain Vokeylta muutaman euron vielä takaisin session aikana, ja tulen ottamaan vielä paljon lisää jos vielä tavataan.

Tiesin että joskus tämä beatti korvautuisi minulle, onni katoaa pitkällä tähtäimellä, mutta yllätyksekseni se tasottui jo noin vartin jälkeen: Ysiparilla voittoon. Preflop-pelini oli lievästi sanottuna kyseenalaista, mutta sain jotenkin aivoni oikeuttamaan tämän pelin, perustelu meni jotenkin näin: ensimmäinen raise on standardi, littlelion on huono LAG joka tekee tuon callin buttonilta paljon huonommilla käsillä kuin 99, laitoin hänet kahdelle kuvakortille (KJ-QJ) sitä paremmalla kädellä olisi varmaan tullut reraise. Timperi2:sta en ollut saanut juurikaan kuvaa vielä, joten laitoin hänet niille tavallisille all-in-käsille (huom. nyt puhutaan microstakeista), eli joko minua parempi pocket pari (muttei AA ja epätodennäköisesti KK) tai AT-AK. Timperin all-inin maksaminen maksaisi noin 2/3 potista. Takanani oli vielä littlelion, jonka arvelin maksavan mitä tahansa liian huonolla kädellään. Jos littlelionia ei laskettaisi mukaan, olisi minulla 45% kerroista paras käsi, eli maksuni ei olisi oikea. Mutta onneksi littlelion oli mukana. Päätin kokeilla teoriani paikkansapitävyyden, maksaisiko hän todellakin mitä vain preflop? Laitoin hänet all-in ja sieltähän se insta-call napsahti KTs:llä. Pöytä oli sitten aivan naurettava. En kyllä pelaisi uudestaan samalla tavalla Timperiä vastaan, mutta mielestäni virhe ei ollut valtavan suuri, vaikka korttien ollessa esillä se näyttää karmaisevalta, niin asetelmat olisivat voineet olla hyvinkin suotuisat.

Bankroll: 155,14€

Takaisin normaaliin päivänjärjestykseen

Perjantaina LPT:stä kehkeytyi oikea maratonturnaus, kun kukaan kuuden pelaajan röykkiöstä, Anzua lukuunottamatta, ei halunnut millään jättää paikkaansa tyhjäksi. Ensimmäistä kertaa koskaan jäljellä oli vielä neljä pelaajaa kun blindit vaihtuivat 50/100. Anzu oli siis palannut melkein vuoden tauon jälkeen karkeloihin, mitä me muut odotimme mielenkiinnolla, koska niinä aikoina olimme itse kutakuinkin Anzun tasoisia pelaajia. Turnauksen alkuvaiheessa oli mielestäni neljä mainittavaa ilmiötä. 1. Omppu pelasi yli 2/3 käsistä, 2. Anzu oli erittäin ennalta-arvattava, 3. Eetulla oli minuun positio, 4. Olin aivan selkeästi pöydän tiukin pelaaja, Mitri tuli pienen välimatkan päässä hyvänä kakkosena.

Lähtökohdat olivat hyvät, mutta voittamani potit olivat jatkuvasti hieman pienempiä kuin häviämäni potit, joten merkkipinoni alkoi pikkuhiljaa huveta. Ei kestänyt kauan ennenkuin ainoa, joka oli minua shortimpi, oli Anzu. Pyörin valtaosan turnauksesta 1000:n merkin stackilla. Hätää ei kuitenkaan ollut, voitin kerta toisensa jälkeen tarvittavia potteja, mutta jättiosumaa ei tullut, ja pinoni kutistuivat hitaasti. Lopulta Anzun sekoilut johtivat odotetusti putoamiseen, kun Elias sai häntä vastaan hyvän käden. Itse olin ajautumassa kriittisille alueille, blindien ollessa jo niin korkeita että M-arvoni oli noin viiden paikkeilla. Jotain oli tehtävä ja äkkiä. Onnekseni sain all-init ajoitettua täydellisesti, eikä ainuttakaan kolmesta lykkäyksestäni callattu. Aloin toipua, mutta Eetulla, jonka peli todisti että viime kerralla hänellä tosiaan oli erittäin hyvä korttipäivä, oli enää puolen tusinan verran isoja blindeja. Hän odotti all-in käsiä, sai yhden sellaisen ja vei blindit, sai toisen ja löysi itsensä KJ:llä minun AQ:ta vastaan. Kumpikaan ei osunut mihinkään ja Eetu sai jättää pöydän viidenneltä sijalta.

Aloin jo kiriä Nymanien suuria stackeja vauhdilla. Mitri oli short stack, ja alkoi jo näyttää selvältä ketkä olisivat rahoilla. Puhuimme Ompun voittomahdollisuuksista, ja siitä ettei hänen varmasti tarvitse maksaa velkojaan kun on todennäköisesti rahoilla. Omppu kuitenkin sanoi ettei mielellään puhuisi siitä vielä, se tuottaa yleensä huonoa onnea. Nyt jälkeenpäin voi vain todeta että hän oli surullisen oikeassa. Vein suurimman osan poteista ja kohta olin jo chipleadissä. Mitri ryhtyi all-inaamaan yhä kovempaa tahtia, mutta kukaan, ei edes AK:n saanut Omppu pystynyt pudottamaan Mitriä, joka osui K5:llä kahteen vitoseen. Mitri kukisti siis 75% ennakkosuosikin ja sai ostettua hieman lisäaikaa. Tämä oli kova isku Ompulle, olisi varmaan ollut kenelle tahansa. Hetken kuluttua hän teki ratkaisun joka varmasti kadutti jälkeenpäin. Hän oli kerran aikaisemmin tehnyt saman turnauksessa, ja teki sen jostain syystä taas. Hänellä ei ollut hädänpäivää, stacki taisi olla noin 2000, mutta UTG:ssä hän näki parhaaksi mahdollisuudeksi mennä all-in. Minä olin buttonilla, ja rukoilin että löytäisin ässät. Ensimmäinen kortti oli K, ei ihan ässä, mutta vielä tarpeeksi hyvä. Toinen kortti oli sitten A. Calli ei ollut ihan itsestäänselvä päätös. Hetken mietittyäni totesin että Ompulla oli oltava 77-JJ, AT-AK. Olisin siis noin 3:2 edellä, jos maksaisin. Mahdollisuus, että hänellä olisi QQ-AA oli tietenkin olemassa, mutta en uskonut siihen kovinkaan vahvasti, ja vaikka se olisikin realistinen vaihtoehto, niin voittoprosenttini olisi kuitenkin 55%. Kun tähän vielä lisättiin hänen aikaisempi all-in samassa tilanteessa, jossa hänellä oli AQ, arvioin käteni olevan parempi noin 2/3 kerroista. Minun oli siis callattava. Työnsin vaadittavat merkit pottiin ja arvioni osottautuivat oikeiksi, Omppu käänsi AQ:n esiin, mikä tarkoitti että olin lähes 3:1 ennakosuosikki. Muutkin olivat innoissaan, mikä on erittäin harvinaista kun vien potteja. Ja kun riverillä tuli K, niin jippiikiljaisut kaikuivat lukaalissa enää finaalikolmikon ollessa jäljellä.

Mitri oli kuin ihmeenkaupalla selvinnyt rahoille, ja sen kunniaksi hän jatkoi all-in spammaamista. Elias, joka läheni short stackia turhaantui oikein kunnolla, kun Mitri vei potteja kerta toisensa perään. Minä tein parhaani Mitrin pudottamiseksi, mutta K9s hänen A5:sta vastaan (45-55) ei riittänyt muuhun kuin tuplaamiseen, joten päätin olla jatkamatta sen tyyppisiä kokeiluja. Mitri meni lopulta Eliaksen ohi, ja pian Elias joutui menemään all-in. Minulla oli A9, callasin Eliaksen KQs:n, osuin ässään ja niin olimme Mitrin kanssa heads up. Chipleadini oli niin valtava, ettei minun tarvinnut kuin odottaa hyvää kättä. Sain AJs ja turnaus oli ensimmäistä kertaa katkolla, Mitrillä oli QTo. "Sä taidat olla vähän edellä? Tai hmm, emmä tiedä..." Kyllä, olin edellä: voittaisin kaksi kolmesta kerrasta. En kuitenkaan tällä kertaa. Tuplauksen myötä Mitri kiri johtoani, mutta ei kuitenkaan mennyt ohi. Lopen uupuneina grindasimme aikamme, kunnes pääsin limppaamaan BB:ltä flopille 5d9d. Pöydällä 539 rainbow. Päässä alkoi soida Roundersin taustamusiikit. Tiesin, että turnaus ratkeaisi. Mitri meni nopeasti all-in, minun ei tarvinnut oikeastaan tehdä mitään, finaalikäsi pelasi itsensä. Hänellä oli AK, ja jos turnilla ei tulisi ässää tai kurkoa, niin voitto olisi aivan varma. Vaikka hän oli vetänyt mukavasti ohi koko illan ajan, niin nyt vajaan 5% oljenkorsi oli jopa hänelle erittäin ohut. Turni oli blankko ja riveri täydensi minulle vielä ruutuvärin. Kahdeksas LPT-voittoni oli erittäin vaativan turnauksen jälkeen tosiasia. Ja epäonnistuin haasteessani: 60€ LPT:ssä meni nopeammin rikki kuin 200€ netissä.

LPT-Bankroll: 64,20€

Kolme askelta eteenpäin - ja kaksi taaksepäin

Pokerin arki on iskenyt. Ei suuria swingejä mihinkään suuntaan, ja itseluottamus on ryöminyt pikkuhiljaa takaisin omaan kotoisaan koloonsa. Netissä olen mennyt jonkunverran taaksepäin, ja eilisessä LPT:ssä voitolllinen putkeni katkesi. Vähän harmaita uutisia, muttei tässä ole mitään hätää. Kysymys kuuluu, johtuuko huono pelini siitä, etten ole kirjoittanut blogia, vai enkö kirjoita blogia koska peli ei kulje? En tiedä, mutta yritän ryhtyä taas kirjoittelemaan vähän aktiivisemmin, siitä ei ainakaan ole ollut mitään haittaa.

Pain is weakness leaving the body.

Eilen pelattiin siis LPT, ja hyvin mielenkiintoinen sellainen. Peliryhmä oli pitkästä aikaa se perinteinen, eli minun lisäksi Eetu, Elias, Mitri ja Omppu. Kuitenkin turnaus oli hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna. Se ei johtunut Mitrin ja Eliaksen agressiivisista yhteenotoista tai Ompun keskittymiskyvystä, joka vetää vertoja väsyneelle esikoululaiselle, vaan Eetun muuttuneesta pelityylistä. Pähkinänkuoressa turnaukseni meni pähkäillessä onko herralla, jolla on minuun positio, käsi vai bluffaako hän todellakin noin paljon. Hänellä osui ainakin minua paremmin kortit, mutta taisin kyllä aika monesti foldata paremmankin käden. Olin pelannut jo melkein puolet stackistani kun huomasin ettei LPT enää toimi niin kuin ennen. En kyennnyt polkemaan Eetua vanhaan kunnon malliin. Sillä ei ollut merkitystä bettasinko, reraisesinko vai checkraisesin, sieltä tuli aina vähintään calli. Tällaiseen peliin olen tottunut kaikilta muilta, mutten Eetulta.

Korttien syyttäminen ei kuulu tapoihini, joten tyydyn vain mainitsemaan että sain vähän keskivertoa heikompia käsiä, mutta olisin kuitenkin ehdottomasti pystynyt taistelemaan rahoista. Putosin lopulta Mitriä vastaan kädessä, jossa kohmeinen pelini ja kortit hoitivat homman. Mitriltä perinteinen 2xBB cut-offilta, callasin small blindilta KJs:llä. Heads up flopille: J-8-3 rainbow. Toisin sanoen juuri sellainen floppi jota odotin. Top pair ilman oikeita uhkia, checkasin, sillä jäljellä oli enää kolme pelättävää korttia (ässät), sitäpaitsi Mitri saattaisi hyvinkin laittaa continuation betsin, jolloin olisin heittänyt yli. Itseasiassa odotinkin hieman sitä, ilmainen kortti on aina ilmainen kortti. Hän checkasi ja pöytään tuli Q. Bettasin puolet potista, reraise tuli instana. Olin niin shorttina että minun oli pakko vielä raisea ja mennä all-in. Tässä vaiheessa tiesin että vastassa oli hyvin todennäköisesti AQ, AJ tai KQ. Ylipari tai settikin olisi mahdollinen, mutta niin oli myös AK, joka ei ollut osunut. Kuten sanottu olin kuitenkin commited, joten minun oli pakko maksaa, tosin vähän vastahakoisesti. AQ:han sieltä tuli, riveri oli blanko ja olin ulkona. Ei mikään suuri pettymys, mutta hetken kuluttua harmitti kyllä etten voinut jatkaa peliä. En ole kovin tyytyväinen peliini, mutta olen kyllä pelannut paljon huonomminkin.

Omppu putosi seuraavaksi, blindit söivät hänet periaatteessa, sillä peli ei tuntunut tälläkään kertaa kiinnostavan kovin paljoa. Ompun pudottua jäljellä olevat kolme stackia olivat hyvin tasaiset. Yhtäkkiä hilpeentynyt kolmikko jatkoi Eetun pompotellessa Mitriä ja Eliasta. Tämä kostautui kuitenkin lopulta, ja parin tunnin pelin jälkeen Eetu oli jo niin shorttina että ajautui all-in moodiin. Hän kävi Eliasta vastaan mielenkiintoisen käden, jossa pöytään tuli neljän kortin värinveto riverillä. Elias betsasi vahvasti, ja Eetu päätti mennä all-in. Sitten tapahtui illan kummallisin episodi. Elias käänsi ysiparinsa esille, ja mietti riittäisikö patayhdeksikkö voittamaan Eetun mahdollisen värin. Johtuiko sitten all-inin aiheuttamasta jännityksestä, mutta nähdessään Eliaksen käden Eetu heitti kätensä muckiin kirosanojen säestyksellä ja Elias voitti potin siltä istumalta, maksamatta Eetun viimeistä raisea. Emme saa tietää olisiko hän callanut, itse en olisi, mutta Eetun hyvä alkuturnaus ei riittänyt tällä kertaa kolmatta sijaa pidemmälle. Onneksi se ei miestä haitannut, +/- 0 ei varmasti ilahduta ketään muuta LPT-pelaajaa yhtä paljon kuin Eetua, joten siinä mielessä sija meni oikeaan osoitteeseen.

Pöydän riitapukarit, Elias ja Mitri olivat headsup. Yhteenotot kovenivat illan vanhetessa, ja lopulta taisteltiin millä roskalla tahansa. Mitrin ikävä tapa hävitä kickereille sai jatkoa, kun hän ensin antoi Eliakselle mukavan etumatkan, ja muutamaa kättä myöhemmin antaessaan koko turnausvoiton kun hänen kymppiparinsa kickeri ei vetänyt vertoja Eliaksen kasille. Agressiivisuus oli valttia, ja minun on scoutattava Eetu täysin uusiksi, sillä "dodgeen Teemua" on näköjään mennyttä aikaa.

LPT-Bankroll: 54,20€